Toni K. Laine - Tuulta ja tulta pohjoisesta Arktista yhteiskunnallista korkeapainetta asiasta ja asian vierestä

Suomi on yhdenvertaisuusajattelunsa vanki

  • Suomi on yhdenvertaisuusajattelunsa vanki

Terveisiä Inarista, periferiasta kaukaa etelän suurpainenatriumvalojen loisteesta.  Periferiasta, jossa nykyisin hieman alle 7000 asukkaan vakiväestö kasvaa, matkailijayöt lentävät kohti 0,6 miljoonaa yötä vuodessa, rakennusluvissa rikotaan ennätyksiä ja tuskaillaan työvoimapulan ja asuntopulan kanssa. Lentokenttääkin pitäisi taas saada viime remontin jälkeen samoin tein suuremmaksi matkustajamäärän ottaessa nousukiitoa reippaasti yli 200000 matkustajan.

Selaillessani somekuplaani murmanskilaisten asiakkaiden oltermannikärryjen keskellä paikallisessa Prisman verran myyvässä osuuskuntaliikkeessä aamupäivällä, silmiini scrollautui taas ajankohtainen uutinen.

Suuri keskustelu koko Suomen pitämisestä asuttuna on jälleen herännyt. Jos olisimme kuntana henkilö, voisi tästä seurata jonkinlainen someloukkaantuminen. Kaupunkien ulkopuolinen Suomi käsitetään edelleen helposti objektina, joka ei pysty itse vaikuttamaan tilanteeseensa. Miljoonainvestointien keskellä keskustelu tuntuu yhtä aikaa etäiseltä, mutta jotenkin iholle tulevalta. Niinpä tämäkin sääski on ehkä aika liiskata.

Syrjäisyys on ennen kaikkea näkökulmakysymys. Helsinki on kaukainen rannikkokaupunki jos katsotaan Shtokmanin kaasukentältä. Silti lähikaupunkimme Helsingin (1h 30 min. sinivalkoisin tai norjalaisin siivin) menestyminen on tärkeää myös pohjoisen kunnille. Lisäksi seutukuntamme saa Helsingistä muuttovoittoa – kiitos Helsinki.  Suomi tarvitseekin kiistatta kaupunkiseutupolitiikkaa. Kaupunkiseudut ovat kiistatta talouskasvun pääasiallisia moottoreita. Viime viikonloppuna oli mahtavaa katsoa rakkaan ”kotikaupunkini” Tampereen kehittymistä ja rakentamista. Nosturi-indeksi saanee pormestari Lylyn hymyilemään virastotalon 5. kerroksessa. Rakentaminen kertoo kehityksestä. Vasaran pauketta pitäisi ehkä striimata Inaristakin livenä etelän somekupliin. Toki meilläkin suurempi osa paukkeesta saisi olla asuntorakentamista eikä puhtaita elämystalousinvestointeja.

Keinotekoisen vastakkainasettelun sijaan pitäisikin miettiä, miten vaikka Tampereen muumimuseon aasialaiset vierailijat saataisiin mahdollisimman helposti katsomaan revontulia Nellimiin ja päinvastoin.  Kaupunkiseutujen edut ja kauempana keskuksista sijaitsevien menestyjäkuntien edut eivät ole vastakkaisia. Elämme monen asian suhteen symbioosissa – tai ainakin pitäisi elää.

Aluepolitiikan ja ikiaikaisen vastakkainasettelun sijaan pitäisikin miettiä Suomen uudistumiskykyä tarkemmin. Suomi on jäänyt jumiin lainsäädännöllisten ja hallinnollisten uudistusten ajatusradalle, vaikka teknologiset adoptoinnit ja logistinen kehitys, oli kyseessä sitten tavara, tieto tai palvelut, ovat ainoita keinoja uudistua. Taustalla on vanha suomalainen hyvinvointivaltiomantra – yhdenvertaisuus paperilla ja lainsäädännössä, usko hallintoon ja valtion rooliin. Tähän mantraan ei mahdu samanaikaisesti se tosiasia, että Suomi tarvitsee sekä vahvaa kaupunkipolitiikkaa että joustavuutta antaa pelitilaa harvemmin asutuille menestyjäalueille.

Yhdenvertaisuus on pohjoisesta näkökulmasta tarkasteltuna poliittinen harha, joka saattaa estää paikallista kehitystä ja ratkaisuja. Yhdenvertaisuusajattelua halutaan vaalia eikä siitä tingitä, vaikka esteet alueiden erilaistumiselle ovat kuin betoniporsaita. Tästä huolimatta kun yhdenvertaisuuden perään kysyy poliisipalvelujen tai turvallisuuden ollessa kyseessä, hiljaisuus on kuin Muotkatunturin yö.

Summa summarum, menestyminen täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa vaatiikin pelitilan antamista kunnille ja alueille. Tällä hetkellä lainsäädäntömme on tältä osin erittäin rajoittavaa. Kelkalla ei saa ajaa teillä vaikka tilaa olisi, kalastuspolitiikkaa ohjataan samoilla ”yhdenvertaisuuskriteereillä” kuin etelässä, maankäytön periaatteita ohjataan vahvasti alueen asiantuntemuksen ulkopuolelta.

Suomessa olisi aika tunnustaa, että meillä ei ole enää perinteistä maaseutu-kaupungit –jakoa . Inari ei ole maaseutua vaan maailman mittakaavassa arktinen anomalia, joka takoo menestystä, hyvinvointia ja Suomen elämystalouden kasvua hurjaa vauhtia. Emme tarvitse öljyä, kaasua tai kaivosta. Arktisella alueella voi menestyä myös pehmeämmillä tavoilla kunhan siihen annetaan mahdollisuus.

Tarvitsemme elintilaa omille ratkaisuille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat